Täydellinen vahinko

Toissaviikon perjantaina ostimme torilta kolme litraa suppilovahveroita, joista osa käytettiin heti suppispastaan. Jäljelle jääneitä ei sitten kerettykään käyttää viikonloppuna, mutta onneksi sienet säilyivät hyväkuntoisina vielä lähes viikon viileässä. Torstaina olimme äidin kanssa kahdestaan kotona ja päätimme tehdä  sienipiirakan.

 

 

Piirakan ainesosalistaan vaikutti kaksi tekijää: Lomalla maistettu yksinkertainen ja kuohkea kasvispiirakka sekä jääkaapin sisältö. Keltuaisia oli jäänyt aiemmin kaksi yli ja kermaa löytyi. Juustoa emme halunneet piirakkaan laittaa, eikä sitä olisi ollutkaan. Kasvimaalta otsalampun kanssa kaivellessa lötyi vielä rosmariinia mausteeksi.

 

Lopputulos oli täydellinen. En ole ikinä maistanut yhtä hyvää sienipiirakkaa. Koostumus oli silkkinen ja keveä ja sienen maku tuli hyvin esille, kun sitä ei peitetty pekonilla tai tanakalla juusto-kerma-kananmunatäytteellä niin kuin yleensä on tapana.

 

 

Siksi sitä täytyikin tehdä uudestaan, varsinkin kun olimme saaneet valtavan suppilovahverosaaliin viikonloppuna. Koreihin kertyi yli 15 litraa suppilovahveroita, joista osan vein Mummille. Osan käytimme viikonloppuna ja jonkun verran meni piirakkaan, mutta loput kuivatettiin saunan lauteilla. Kuivattuja sieniä on helppo murentaa patoihin ja keittoihin. Äiti laittaa kuivattuja sieniä myös punaviinikastikkeen pohjaan.

 

 

Suppilovahveropiirakka

Pohja

100 g voita

200 g jauhoja (3 dl)

suolaa

4-5 rkl kylmää vettä

 

Nypi/sekoita voi ja kuivat aineet muruksi. Jäähdytä puoli tuntia kylmässä. Kauli taikina kelmun sisällä ohueksi ja nosta vuokaan. Pistele haarukalla reikiä pohjaan ja peitä pohja leivinpaperilla. Laitta painoksi herneitä tai riisiä ja paista 180 °C kunnes reuna on jo kovettunut. Poista leivinpaperi ja paista vielä hetki niin, että pohjan pinta on myös paistunut eikä enää kiillä. Älä kuitenkaan anna pohjan saada vielä väriä, koska se on menossa uuniin uudestaan.

 

Täyte 

2 l suppilovahveroita

1 iso sipuli

2 dl kermaa

2 kananmunan keltuaista

2 kananmunaa

voita kuullottamiseen

pari oksaa rosmariinia

mustapippuria rouhittuna

hyppysellinen suolaa

 

Pilko ja kuullota sipuli. Lisää putsatut ja halkaistut suppilovahverot pannulle ja paista kevyesti. Silppua rosmariinin lehdet ja lisää silppu pannulle. Varo paistamasta liikaa, sillä silloin sienet lötkistyvät. Kaada sipuli-sieniseos kulhoon ja lisää loput aineet. Sekoita ja kaada esipaistetulle pohjalle. Paista 180 °C n. 30-35 min, kunnes täyte on lähes kiinteää. Anna jäähtyä hetki ja tarjoa haaleana.

 





Suffelihuppari

Poikani halusi vaaleanpunaisen hupparin. Hmm, sanoin minä ja ajattelin, vaaleanpunainen voisi toimia osana paitaa, mutta että ihan kokonaan vaaleanpunainen... ei nyt sentään! Taidan olla jotenkin rajoittunut äiti?!

Kaveriksi vaaleanpunaiselle löytyi Kestovaippakaupasta  suklaanruskeaa, mintunvihreää ja tumman harmaata resoria. Ne valittiin poikani kanssa yhteistuumin, joten ihan ei äidin mielivaltaa tässä värivalinnassa ollut.

Malliksi valitsin Ottobre 1/2013-lehden Gray Days-hupparin. Ihastuin mallin raglanhihoihin, kengurutaskuihin edessä ja hihassa sekä purjerengasneppareihin, jotka löysin Pispalasta Ompelijanmaailmasta. Minulla on jonkinlainen inho tavallisia neppareita kohtaan, mutta nämä rengasnepparit ovat ihan uuden näköisiä.

Aplikointiin käytin aiemmin pojalleni hänen nimensä innoittamana keksimääni O-merkkiä ja tähtiä. Selkään aplikoin ison O-kirjaimen ja eteen kengurutaskuun pienemmän.

Toinen hiha on yksivärinen ja toinen suffeliraitainen. Hihansuissa ja helmoissa on reilut resorit (toivottavasti vähän kasvunvaraa). Hupun ja taskunsuiden reunat on myös huoliteltu resorilla.

Poikani on ihastunut huppariin! Kuulin juuri uutisista, että lapsia ei pitäisi pukea sukupuolien mukaan, vaan että poikienkin pitäisi antaa pukeutua vaaleanpunaiseen. Minä en jotenkin taipunut vielä siihen kokonaan vaaleanpunaiseen, mutta ehkä vielä sekin päivä tulee... 

Pyhäinmiestenpäivän aamiainen rankalaisittaín

Tänä aamuna nautimme aamupalaksi tuoreita kotitekoisia croissantteja, joita opimme syyslomalla äidin kanssa osallistumallamme croissantkurssilla La Cuisine Paris- kokkikoulussa Pariisissa. Nyt oli ensimmäinen kerta kun teimme niitä kotona. Kurssin opettaja totesi, ettei kukaan ranskalainen tee croissanttejaan itse, vaan jättää kaulimisen suosiolla leipureille. Suomalaisessa pikkukaupungissa ei kuitenkaan ole joka kivijalankulmassa leipomoa tuoreita leivonnaisia tarjoamassa. Täytyy siis opetella tekemään itse tai tyytyä Danerollseihin.

 

 

 

Toki croissantit ovat hieman työläitä tehdä. Syy ei ole niinkään työvaiheiden haastavuudessa; hiivataikinan vaivaamisen ja voikerrosten kaulimisen oppii helposti. Homma vie kuitenkin aikaa, sillä taikinan on annettava levätä kylmässä jokaisen työvaiheen jälkeen.

 

Me aloitimme lauantaiaamun valmistelut jo torstai iltana tekemällä hiivataikinan jääkaappiin kohoamaan. Perjantai-iltapäivänä koulusta tultuani jatkoin täyttämällä taikinan voilla ja kaulimalla lehtitaikinamaiset kerrokset taikinaan. Illalla kaulimme taikinan levyksi ja muotoilimme croissantit. Pintaan ohut kerros kananmunaa ja kylmään kohoamaan aamua varten.

 

 

 

 

Aamulla otin ensimmäisenä heränneenä croissantit kylmästä huoneenlämpöön lämpiämään ja kohoamaan lisää. Kun kaikki lopulta olivat heränneet, laitettiin croissantit uuniin. Tuoksu oli toiveita herättävän herkullinen ja croissantit sisältä ilmavia ja päältä rapeita, onnistuneita ja suussasulavia kera aamiaispöydän hillo- ja curdlajitelman.

 

 

 

Parhaimmillaan tietenkin heti tarjottuna, mutta maistui hyvin myös myöhemmin sienestä tullessa.

 

 

  



Ruutuhame

 

 

Tällainen hame syntyi Villisilkistä löytyneestä ruudullisesta silkkikankaasta. En ole ennen näin hienoa kangasta ommellut ja olin kauhusta kankea jokaisen sauman kohdalla. Pelkäsin pilaavani kankaan. Äitiä ärsytti hätäilyni ja hän kivahtikin jälkikäteen minulle, että hame oli oikeasti helppo ommella ja olin tuhlannut aikaa hermoillessani. Onneksi kaikki onnistui ja lopputulos on varsin sievä.

 

 

 

Hameen voi pukea juhlavasti, mutta saappaitten ja villapaidan kanssa se soveltuu myös vähemmän juhlaviin tilaisuuksiin.

 

 

 

Piilovetoketjun ja napin sai Villisilkin naapurissa sijaitsevasta Nappitalosta.

 

 

Vuori on vetoketjun kohdalta vain jätetty auki sen vetoketjuun kiinni ompelemisen sijasta. 

 

 

 

Vyötärökaistaleen ompelin ensin kiinni sisäpuolelta. Taitettuani ja silitettyäni vyötärökaistaleen ompelin sen lopuksi kiinni ulkopuolelta. Siisti oranssi tikki tekee muuten ylisiististä hameesta vähän reippaamman oloisen.

 

 

 

 

 Hame muodostuu kahdesta suorakaiteen muotoisesta kappaleesta ruudullista silkkiä ja kahdesta vähän pienemmästä palasta vuorisikangasta sekä vyötärökappaleesta. Ruutukangas rypytettiin vyötärölle niin, että sen leveydestä hävisi noin kaksi kolmannesta ja sama tehtiin myös vuorelle.

 

Vyötärökaistaleen ompelin ensin kiinni sisäpuolelta. Taitettuani ja silitettyäni vyötärökaistaleen ompelin sen lopuksi kiinni ulkopuolelta. Siisti oranssi tikki tekee muuten ylisiististä hameesta vähän reippaamman oloisen.

 

 

 

 

 

 



Omenavarkaissa

Kahvila Kanelissa tarjottiin ihanaa korkeaa omenapiirakkaa, joka oli täytetty omenaviipaleilla. Päälle sai kermavaahtoa ja kanelia.

 

 

Äidillä ja minulla taisi kulkea ajatukset samaa rataa, sillä hän oli aamulla torilla käydessään ostanut ison pussillisen omenoita ja vielä tarkoituksella happamia sellaisia. Pussin nähdessäni olin heti varma, mitä haluaisin tehdä jälkiruoaksi ( ja sitä äiti oli kai vähän toivonutkin).

 

 

Matkin Kanelissa maistamaani kakkua ja tein yksinkertaisen pohjan, mutta täytteeseen laitoin omenoiden lisäksi yhden päärynän. Kanteen leikkasin koristeaukot piparkakkumuotilla ja terävällä veitsellä ja siveltyäni kannen kananmunalla ripottelin vielä päälle sokeria saadakseni kristallimaisen ja rapsakan pinnan.

 

 

Koska meitä oli vain kolme kakkua syömässä, tein sen noin 17 cm halkaijaltaan olevaan vuokaan, jotta saisin kakusta silti korkean. Jos kakun tekee tavalliseen vuokaan, kannattanee ohje muuttaa vähintään puolitoistakertaiseksi.

 

 

 

Vaikea ei ole tämäkään leivonnainen tehdä ja eniten työtä vaatii oikeastaan omenoiden siivuaminen. En tehnyt kakusta ylimakeaa, joten jos kaipaat päivittäistä sokeriannostasi, lisää täytteeseen muutama ruokalusikallinen esimerkiksi fariini- tai muscovadosokeria.

 

 

 

Yli jääneestä taikinasta sain muutaman pikkuleivän aamukahvin kaveriksi. Täytteenä kastanjakreemiä ja lemon curdia.

 

 

  

Omenakakku

 

Pohja & kansi

150 g voita

300 g jauhoja (n. 4,5 dl)

2 rkl tomusokeria

5-6 rkl kylmää vettä

 

Nypi/sekoita voi ja kuivat aineet. Lisää vesi, jotta taikinasta muodostuu pallo. Jaa taikiva kahteen osaan, joista toinen on ainakin kaksinkertainen toiseen nähden ja nosta jääkaappiin tunniksi. Voitele ja jauhota vuoka. Kauli isompi taikina kelmun sisällä ohueksi ja leikkaa siitä hieman vuo'an pohjaa suurempi ympyrä. Nosta taikina vuokaan ja leikkaa lopusta taikinasta n. 9cm korkea suikale ja vuoraa sillä vuoan reunat. Siisti pohjan ja reunan liitoskohta. Pistele haarukalla reikiä pohjaan ja peittä pohja leivinpaperilla ja laitta painoksi herneitä tai riisiä. Paista 175 °C n. 5 min. Kaulitse sillä välin kansi ja leikkaa se saman kokoiseksi kuin pohja. Leikkaa piparkakkumuotilla tai veitsellä kanteen rei'ät.

 

Täyte

4 omenaa

1 päärynä

0,5 dl vehnäjauhoja

0,5 dl tomusokeria

 

Pinnalle

1 kananmuna

sokeria

 

Kuori hedelmät ja poista siemenkodat. Sekoita jauho ja sokeri. Leikkaa hedelmät ohuiksi viipaleiksi. Lado kerros viipaleita pohjan päälle ja sirottele päälle jauho-sokeriseosta. Toista kunnes kaikki hedelmät on käytetty ja kakun reuna melkein peittynyt. Laita taikinakansi kakun päälle ja painele reunat kiinni. Voitele kananmunalla ja sirottele päälle sokeria. Paista 175 °C n. 30-40 min.

 

 

Tarjoa vaniljakastikkeen, kermavaahdon tai vaniljajäätelön kera. Tai tee kuten Kanelissa ja ripottele pinnalle vielä kanelia!

 

 



Sileää & rapeaa

Maistoin Ranskassa jälkkäriä, jonka nimi oli kutakuinkin Mousse de noix de coco aux fruits rouges, eli kookosmousse punaisilla marjoilla. Keveä, herkullinen tapa päättää ateria.

 

 

Moussessa on valkosuklaata syventämässä makua ja kookoshiutaleita tuomassa suutuntumaa. Kaverina mansikoita, mustikoita ja vadelmia (pakkasesta), sekä äidin tekemiä rapeita kaurakeksejä.

  Ohjeen hän on saanut hyvältä ystävältään, joka on parasta kauralastureseptiä etsittyään todennut tämän parhaaksi.

 

 

Onnistui ja oli hyvää, vaikka teinkin moussen vasta juuri ennen ruokaa, joten se ei kerennyt täysin jähmettyä ennen syömistä. Tunnin kauemmin kylmässä ollut annos oli huomattavasti jämäkämpi.

 

 

 

Mousse de noix de coco aux fruits rouges

 Kookosmousse

4:lle

 

100 g valkosuklaata

25 g kookoshiutaleita

2 dl kermaa

3 valkuaista

Tarjoiluun

Punaisia marjoja

(1 rkl sokeria)

(4 kaurakeksiä)

 

Vatkaa kerma. Sulata suklaa vesihauteessa ja sekoita siihen kookoshiutaleet. Nostele suklaa-kookosseos vatkatun kerman joukkoon. Vatkaa valkuaiset vaahdoksi ja lisää kermaseokseen. Sekoita varovasti nuolijalla nostellen. Jaa annosmaljoihin ja laita jääkaappiin ainakin kolmeksi tunniksi.

 

Sekoita marjat ja sokeri ja anna marinoitua hetki. Tarjoa mousse marjoilla ja kaurakeksillä.

Kauralastut

150 g voita

2 dl sokeria

2 dl kaurahiutaleita

2 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

4 rkl maitoa

 

Sulata rasva ja sekoita kaikki ainekset kulhossa. Nostele taikinasta pieniä nokareita pellille jättäen nokareitten väliin reippaasti väliä. Paista 200 °C noin 5 min kunnes keksit ovat kullanruskeita. Anna jäähtyä.

 

 

Hohtopallokoru

Pariisissa Marais'ssa sattui kohdalle hyvinvarusteltu pieni helmikauppa, Matiere Premiere, joka oli panostanut varsinkin erikoishelmiin ja riipuksiin. Ja pakkohan siellä oli käydä.

Harvoin tulee tehtyä mitään näin yksinkertaista ja helppoa, mutta helmet olivat sen verran säihkyvät ja näyttävät, etten halunnut tehdä niistä mitään monimutkaisempaakaan.

 



Tämä koru piristää asua ja pelastaa silloin kun ei jaksa keksiä mitään pirteää päällepantavaa.

 

Oranssinruskea nahkanauha on muuten ostettu samasta paikasta kuin helmet. Helmipuodilla on myös verkkokauppa, ja myyjä kertoi heidän toimittavan helmet kotiin asuipa tilaaja missä tahansa.

 

 

 



Ensilumen heleät sävyt

Palasimme Pariisista toissayönä keskelle lumisadetta. Ensilumi tuli varoittamatta ja nopeasti, minkä seurauksena maisema on mielenkiintoinen sekoitus mustaa, valkoista ja värikkäitä lehtiä. Tänään pääsin myös pitkästä aikaa tekemään lumitöitä, sillä haravoimatta jäänyttä pihaa peittää jo kahdenkymmenen sentin märkä lumikerros.

Pariisissa osallistuimme äidin kanssa leivontakurssille, jolla opimme leipomaan croissanteja isäni istuskellessa kahvilassa syömässä samaisia leivonnaisia niin kuin oli etukäteen uhonnut. Pariisista on myös tuo tyylikkäästi suorakaiteen muotoinen irtipohjallinen piirakkavuoka (kyllä näitä tosin voi Suomestakin löytää), jota piti heti päästä kokeilemaan.

 

Kurssilla tehtiin myös croissanttaikinasta leivonnaisia, jotka täytettiin mantelikreemillä, creme de amandella, jota kurssin vetäjä sanoi käytettävän perinteisesti myös muunlaisissa ranskalaisissa leivonnaisissa tai esimerkiksi marjojen kanssa uunissa paistettuna omena-kaurapaistoksen tapaan. Ohje on helppo: kananmunaa, voita, sokeria sekä manteleita kaikkia painon mukaan saman verran. Itse maustoin kreemin amaretolla ja appelsiinilla, mutta vaikkapa vanilja, karvasmanteliaromi tai rommi ovat myös käypäisiä. Piirakan päälle laitoin appelsiinia, kiiviä ja vadelmia.

Manteleiden kanssa voi myös oikaista ja käyttää valmista mantelijauhoa. Mutta mikäli aikaa ja jaksamista on, kannattaa ehdottomasti käyttää kokonaisia manteleita, jos ei sitten niiden maun niin ainakin keittiöön leviävän paahtuvien manteleiden tuoksun tähden. Käytin kuorimattomia manteleita saadakseni täytteeseen tummemman pohjasta erottuvan värin. Mielestäni kuorimattomat mantelit ovat myös herkullisempia, tavallaan tuoreempia, mehukkaampia, kuin kuoritut mantelit, saati sitten mantelijauho. Ja kun mantelit jauhaa itse, voi tehdä myös puolikarkeaa mantelijauhoa, jossa on siellä täällä isompia palasia antamassa rapeaa suutuntumaa.



Ranskalainen mantelitorttu

Pohja

100 g voita
200 g jauhoa
2 tl vaniljasokeria
hyppysellinen suolaa

Nypi/sekoita voi ja kuivat aineet. Lisää 4 rkl vettä, jotta taikinasta muodostuu pallo. Nosta jääkaappiin tunniksi. Voitele ja jauhota vuoka. Kauli taikina kelmun sisällä ohueksi (n. 3 mm). Nosta taikina vuokaan ja leikkaa ylimääraäinen taikina pois saksilla. Pistele haarukalla reikiä pohjaan. Kannattaa myös peittää pohja leivinpaperilla ja laittaa painoksi herneitä tai riisiä. Paista 175 °C n. 10 min, ota leivinpaperi pois ja paista vielä muutama minuutti, kunnes pohjan pinta ei vaikuta enää raa'alta.

 

Creme de amande

2 kananmunaa (yht. n. 105-110 g)
=>105-110 g voita
=>105-110 g sokeria
=>105-110 g manteleita
=>30 g jauhoa (15 g /muna)
mantelilikööriä n. 3 rkl tai maun mukaan

appelsiinin kuorta maun mukaan
Paahda manteleita uunissa 180 °C n. 10-15 min. Anna jäähtyä hetki ja jauha mantelit tehosekoittimessa. Sekoita sokeri ja pehmennyt voi kulhossa. Lisää munat, sekoita ja lisää jauho sekä mantelit. Mausta ja laita massa pursotuspussiin. Kreemi säilyy kylmässä 4 päivää ja pakkasessa pari kuukautta.

Pinnalle ja väliin

2-3 rkl aprikoosihilloa
hedelmiä

hyytelösokeria

Levitä hilloa ohut kerros pohjan päälle ja pursota mantelikreemiä paksu kerros päälle. Paista 175 °C n. 15-20 min kunnes pinta on saanut väriä. Jäähdytä ennen hedelmien asettelua. Valmista kiille pakkauksen ohjeen mukaan ja sivele sitä pinnalle ohuelti.