Tänä aamuna nautimme aamupalaksi tuoreita kotitekoisia croissantteja, joita opimme syyslomalla äidin kanssa osallistumallamme croissantkurssilla La Cuisine Paris- kokkikoulussa Pariisissa. Nyt oli ensimmäinen kerta kun teimme niitä kotona. Kurssin opettaja totesi, ettei kukaan ranskalainen tee croissanttejaan itse, vaan jättää kaulimisen suosiolla leipureille. Suomalaisessa pikkukaupungissa ei kuitenkaan ole joka kivijalankulmassa leipomoa tuoreita leivonnaisia tarjoamassa. Täytyy siis opetella tekemään itse tai tyytyä Danerollseihin.
Toki croissantit ovat hieman työläitä tehdä. Syy ei ole niinkään työvaiheiden haastavuudessa; hiivataikinan vaivaamisen ja voikerrosten kaulimisen oppii helposti. Homma vie kuitenkin aikaa, sillä taikinan on annettava levätä kylmässä jokaisen työvaiheen jälkeen.
Me aloitimme lauantaiaamun valmistelut jo torstai iltana tekemällä hiivataikinan jääkaappiin kohoamaan. Perjantai-iltapäivänä koulusta tultuani jatkoin täyttämällä taikinan voilla ja kaulimalla lehtitaikinamaiset kerrokset taikinaan. Illalla kaulimme taikinan levyksi ja muotoilimme croissantit. Pintaan ohut kerros kananmunaa ja kylmään kohoamaan aamua varten.
Aamulla otin ensimmäisenä heränneenä croissantit kylmästä huoneenlämpöön lämpiämään ja kohoamaan lisää. Kun kaikki lopulta olivat heränneet, laitettiin croissantit uuniin. Tuoksu oli toiveita herättävän herkullinen ja croissantit sisältä ilmavia ja päältä rapeita, onnistuneita ja suussasulavia kera aamiaispöydän hillo- ja curdlajitelman.
Parhaimmillaan tietenkin heti tarjottuna, mutta maistui hyvin myös myöhemmin sienestä tullessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti