Pyhäinpäivän suklaa-kirsikkakakku

Minulla on muutamia vakiokuivakakkuja, joita teen talviaikaan. Jostain syystä kuivakakut eivät kuulu kevät- ja kesäleipomuksiini.

Joka tapauksessa tämä suklaa-kirsikkakakku on minun klassikkoni. Huomaan tekeväni ätä vuosittain ensimmäisen kerran Pyhäinmiestenpäivänä. Äidilläni oli tapana tehdä englantilainen hedelmäkakku aina itsenäisyyspäivänä ja minulla taas taitaa olla tämä rituaalina. Resepti on vuosien varrella kehittynyt tällaiseksi:

 

Suklaa-kirsikkakakku

200 g voita
3 1/2 dl sokeria
3 kananmunaa
1/4 tl leivinjauhetta
1/2 tl ruokasoodaa
3/4 tl suolaa
3 rkl kaakaojauhetta
2 tl vaniljasokeria (tai vajaa 1 tl aitoa vaniljaa)
5 dl vehnäjauhoja
2 pkt punaisia coctailkirsikoita
150 g tummaa suklaarouhetta
2 dl kermaa
konjakkia

Vatkaa sokeri ja voi vaahdoksi. Lisää kananmunat yksitellen hyvin vatkaten. Tee lopuista kuivista aineista seos ja lisää vuorotellen kerman kanssa sokeri-voi-munavaahtoon. Vinkki: pilko kirsikat saksilla neljään osaan ja lisää jauhoihin yksitellen, jotta jokainen kirsikkapala jauhottuu eikä tule tahmeaa kirsikkakönttiä. Mausta taikina konjakilla. Itse laitan konjakkia reilusti melkein desin, koska pidän konjakin tuomasta täyteläisestä mausta. Älä kuitenkaan innostu liikaa. Taikinan tulee olla edelleenkin melko tanakkaa, että kirsikat ja suklaa eivät valahda vuuan pohjalle paistettaessa.

Lusikoi taikina voideltuun ja jauhotettuun kakkuvuokaan ja paista uunin keskiosassa 180 °C lämmössä noin tunti. Kokeile kypsyys tikulla.

Kakun voi kuorruttaa tomusokerikuorrutuksella, mutta se ei ole välttämätön.

Suklaa-kahvikuorrutus

3 1/2 dl tomusokeria
2 rkl kaakajauhetta
1 tl vanijasokeria
3 rkl sulatettua voita
vahvaa kahvia

Sekoita kuivat aineet ja lisää sulatettu voi. Sekoita. Notkista seos kahvilla. Lisää kahvi pienissä erissä hyvin sekoittaen kunnes tasaista (ja hyvää). Levitä kakun päälle.

Kakku on parhaimmillaan tekeytyneenä. Eilen kakku oli enemmänkin muffinssimaisen pehmeä. Yön kakku oli viieässä kuvun alla. Nyt aamulla maku oli täyteläinen ja rakenne tiiviimpi. Hyvää myös aamukahvilla sunnuntaina.

 

 

Japanilainen eleganssi

Koeviikko alkoi eilen, joten nyt on pitkästä aikaa taas aikaa kirjoittaa ja puuhastella (ts. pakoilla kokeisiin lukemista, aineistotekstien kirjoittamista ym. turhan haastavaa). Syyslomalla kävimme Japanissa, mikä on ollut haaveeni jo monta vuotta

Asakusassa katetut vaate-, viuhka- ja tilpehööripuotien reunustamat kävelykadut johdattivat meidät Senso-ji -budhalaistemppelille johtavalle kivetylle tielle, joka oli täynnä ihmisiä ja myyntikojuja. Toisissa kojuissa myytiin vihreäteejäätelöä, viereisessä seesamipikkuleipiä tai adsukipaputahnalla täytettyjä vohvelimaisia leivonnaisia. Välissä oli tekstiili- ja paperimyyjiä, joista eräästä ostin muutaman nipullisen origamipaperia.

            

Aidot japanilaiset origamipaperit ovat todella kauniita, samanaikaisesti runsaita mutta harmonisia. Paperi on pehmeää ja paksua, hyvin taittelun kestävää mutta silti niin ohutta ja napakkaa, että pienimmätkin taitokset onnistuvat. Yhdessä paketissa olevat paperit ovat kaikki erilaisia ja täsmälleen neliönmuotoisia. Eikä kullatuista kohdista jäänyt taitellessa sormiin hilettäkään.

 

 

Nämä lamput olivat oikeastaan äitini idea. Pallo on yksi perinteisimmistä origamimalleista ja melko simppeli. Ensimmäisen pallon taitteluun minulla meni viitisen minuuttia, viimeiset valmistuivat reilussa minuutissa. Ylipäänsä koko puuha taittelusta ledien laittamiseen vei vain reilun tunnin.

         

Ohje pallojen taitteluun löytyy esimerkiksi täältä. Lopputulos on siistimpi, jos pallojen täyttämisessä käyttää apuvälineenä juomapilliä. Kun pallot olivat valmiit, kaivelin kaapista led-valosarjan ja työnsin täyttöreiästä jokaiseen palloon kaksi lediä ja sidoin johdon lamppujen välistä yhteen valkealla kalalangalla.

 

 

Tyrnikinuski

Syksy on tullut äkkiä. Viikot on menneet koulutöiden (Lukion ekalle mennessä läksyjen määrä tosiaan moninkertaistuu verrattuna yläasteeseen.) ja harrastusten parissa. Viikonloppuina sitä sitten yrittää toipua ja liikkua niin hyvin ja paljon kuin pystyy.

Mutta onhan sitä kerennyt välillä hillojakin keitellä. Suosikkejani ovat olleet happaman makeat mustaviinimarja- ja puolukkahillot, sekä tyrnikinuski.

Tyrnikinuskiin sain idean Glorian ruoka & viinistä, jonka jossakin tämänvuotisessa julkaisussa oli tyrnikinuskin ohje muistaakseni porkkanakakun lisukkeeksi. Kun sitten saimme naapureilta pussillisen tyrnimarjoja, päätin tehdä ainakin osasta kinuskia. Laiskuus kuitenkin iski, enkä jaksanut etsiä kyseistä lehteä käsiini (Lehtipinojen tonkiminen on väsyttävää ja aikaa vievää puuhaa, saati sitten silloin, jos etsii vain yhtä artikkelia. Tässä tapauksessa selitykseni ei kyllä ole ihan aukoton, sillä olisin voinut tarkistaa lehden numeron R&V:n nettisivuilla olevasta hakemistosta.)

Ohje onkin siis aika perinteinen beurre salé, ranskalaisten - ja etenkin pariisilaisten - creperieiden ylpeydenaihe, johon on lisätty loppuvaiheessa hieman tyrniä. Beurre saléen kuuluu nimensä mukaisesti laittaa hieman suolaa, mikä ei tyrnikinuskissa kuitenkaan mielestäni ole välttämätöntä. Itse laitoin perinteitä kunnioittaen Fleur de sel -suolaa, mutta sormisuolakin on ihan sopiva ratkaisu. Niin kuin aravata saattaa, ei lopputulos ole yhtä makea kuin normaali kinuski. Kirpakka tyrni kuitenkin piristää kinuskin makua ja kinuskissa tyrni taas ei maistu liian terveelliselle. Yhdistelmä on sen verran loistava, että sopisi mielestäni Hesarin torstailiitteen Luodut toisilleen -palstalle.

Tyrnikinuski

3,3 dl kermaa
3 dl (ruoko)sokeria
hippu hyvälaatuista suolaa
n. 1/2 - 1 dl tyrnimarjoja

Laita sokeri kasariin. Sulata sokeri keskilämmöllä ja anna tummaksi kullanruskeaksi. Lisää kerma ja sekoita kunnes kinuski on tasaista. Jatka sekoittelua kunnes seos kiehahtaa. Nosta pois liedeltä ja anna jäähtyä hetki, välillä hieman sekoittaen. Lisää hippu suolaa. Paina marjoista mehu tiheän ja vahvan sihdin läpi kinuskiin. Sekoita ja maista, lisää suolaa tai tyrniä tarvittaessa.

Tarjoa kuumana vaniljajäätelön kanssa. Jäähtynyt kinuski sopii myös pikkuleipien täytteeksi, paahtoleivän päälle... Ja ihan sellaisenaan.

 

Klassikko kookoksella

Jos pidät kookoksesta, silkkisestä crème brûléesta rapealla sokeripinnalla ja vaivattomista resepteistä, niin tämä ohje on sinua varten.

 

 

 

 

 Crème brûlée on itse asiassa yksi äitini huippujälkkäreistä. Perinteisen crème brûléen reseptinä hän on käyttänyt Valion ohjetta. Tämän kookosmaidosta tehtävän brûlée variaation valmistin tuota reseptiä varioiden erään thaimaalaisen kokin ohjeen perusteella. Thaimaalaisessa versiossa kookoskerma kuumennetaan sokerin kanssa kiehuvaksi ja siihen lisätään kokonaiset kananmunat, minkä jälkeen vanukas kypsennetään annosmaljoissa höyrykattilassa.

 

 

 

 

Crème brûléella on vaikean ruokalajin maine, vaikka se loppujen lopuksi onkin melko yksinkertaista valmistaa. Ongelma onkin ehkä juuri reseptin yksinkertaisuus, sillä yksinkertaisimmat reseptit ovat aina niitä vaikeimpia (kuten macaronsit). Mutta jos herkun valmistaa huolella, on makunautinto taattu.

 

 

 

 

Kookos crème brûlée

 

4 dl kookoskermaa

0,5 dl ruokosokeria

4 keltuaista

2 rkl erikoishienoa sokeria

vaniljatanko

 

Laita kookoskerma, ruokosokeri ja halkaistu vaniljatanko paksupohjaiseen kattilaan ja kuumenna rauhallisesti kiehuvaksi. Nosta kattila hetkeksi liedeltä sivuun. Vatkaa kevyesti keltuaiset ja erikoishieno sokeri kulhossa tasaiseksi (ei vaahdoksi). Poista vaniljatanko kattilasta ja kaada kookoskermaseos keltuaisten joukkoon nauhana sekoittaen koko ajan. Sekoita tasaiseksi ja kaada uunivuokiin siivilän läpi. Aseta pikku vuoat suurempaan uunivuokaan ja kaada vuokaan lämmintä vettä niin, että veden pinta pikkuvuokien ulkopuolella on suunnilleen samalla korkeudella vuokien täytteen pinnan kanssa. Paista 180-190 asteessa 30-35 min, kunnes vanukkaat tutisevat vielä hiukan heilauttaessa. Anna levätä jääkaapissa muutama tunti tai seuraavaan päivään.

 

Hieman ennen tarjoilua laita uunin grillivastukset päälle ja sirottele brûleiden päälle n. teelusikallinen ruokosokeria per kuppi. Nosta vuoat uunin yläritilälle. Nosta vuoat uunista muutaman minuutin päästä, kun sokeri on sulanut ja paahtunut kullanruskeaksi.

 

 

 



 

 

 

 

Raparperiunelma

 

 

 

 

Näin alkukesästä raparperi on oikeastaan ainut kasvi yrttien lisäksi joka kasvimaalla kukoistaa. Siihen hullaantuu ja viime viikkoina onkin tullut tehtyä aika paljon erilaisia raparperijälkkäreitä. Muutaman kerran ihan äidin perusreseptillä raparperipiirakkaa (vaniljajäätelön kanssa tarjottuna totta kai), mutta myös kehiteltyä uusia kuten mantelinen raparperitorttu kuohkean vaniljakastikkeen kanssa tai tämä raparperi-valkosuklaajuustokakku raparperikastikkeella.

 

Raparperikastikkeen ohjeen kehittelin jo aiemmin ja hittituote siitä tulikin. Olen joutunut tekemään sitä lisää jo kolme satsia, koska kaikki on mennyt. Se sopii hyvin jäätelöannoksiin ja varmasti myös jogurttiin, mitä en ole kyllä maininnut kenellekään, sillä purkillinen ei riittäisi muuten edes kahta päivää.

 

 

 

 

Oikeasti kakun pitäisi saada levätä jääkaapissa ainakin neljä tuntia, jotta se olisi asettunut sopivasti. Malttamattomina emme jaksaneet kuitenkaan odotella edes kahta tuntia. Koostumus oli silti onnistunut ja maku täyteläinen. Myös perhetutut pistäytyivät kakulla ja tuli sitä itsekin pari palaa syötyä... Illalla oli kakusta jäljellä enää yhden palan kokoinen soiro.

 

 



 



 

Raparperi-valkosuklaajuustokakku

Pohja

 

300 g kaurakeksejä

9 rkl sulatettua voita

 

Murskaa kaurakeksit ja lisää voi. Painele seos leivinpaperilla vuoratun irtopohjavuoan pohjalle ja reunoille. Jos pohja meinaa murentua, laita vuoka hetkeksi jääkaappiin ja jatka painelua kun voi on hieman jähmettynyt. Paista pohjaa 5-10 min. 200 °C.

 

 

 

Täyte

 

700 g maustmatonta tuorejuustoa (Philadelphiaa, ei kevyt)

2 dl (ruoko)sokeria

230 g valkosuklaata

1 dl kermaa

5 kananmunaa (isoa)

ripaus vaniljajauhetta tai vaniljasokeria

 

Vatkaa huoneenlämpöinen ja pehmitetty tuorejuusto, sokeri ja vanilja tasaiseksi. Pilko valkosuklaa kippoon. Kuumenna kerma kiehuvaksi kasarissa ja kaada se valkosuklaan päälle. Anna seistä hetki ja sekoita. Lisää valkosuklaaganache tuorejuustoseokseen. Sekoita ja lisää kananmunat yksitellen. Sekoita hyvin ja kaada täyte pohjan päälle. Paista 150 °C n. 70-80 min. Anna jäähtyä ja nosta pariksi tunniksi jääkaappiin.

 

 

 

 

 

 

 

 

 





Kesäkukat

 

 

 

 

Kesä on alkanut ja se tarkoittaa tietenkin sitä, että kesäkukatkin ovat saapuneet. Laitoimme äidin kanssa ruukkukukkia rapuille ja patiolle jo viime viikonloppuna. Tässäpä niistä kuvia.

 

Ampaistiin puutarhalle melkein suoraan sen jälkeen kun tulin kevätjuhlasta (pikaisella vaatteitten vaihdolla tosin).

 

 

 

Hortensiat kyllä löytyi ihan citymarketista.

 

Kesäkurpitsat, kurkut muut jätimme vielä hankkimatta ja niitä pitäisi laitella tänä viikon loppuna.

 



Häivähdys lakritsaa

Nämä pikkuleivät saattavat näyttää maatiaismaisilta ja turhan simppeleiltä, mutta maussa on raikasta ja pehmeää sitruunaa sekä koukuttava lakristin maku muscovadosokerista.
 

 

Kevät on ollut hektinen, joten käsityöt ja uusien reseptien kehittely ja kokeilu ovat jääneet taka-alalle, vaikka kevään juhliin on tullutkin leivottua paljon. Juhlia varten on kuitenkin parempi leipoa ''varmempia'' ja hyväksitodettuja bravuurileivonnaisia, kuten macaronseja tai marenkeja.
 

 

Istuessani iltapäivää kaverini kanssa meillä saimme päähänpiston leipoa, koska keksipurkki oli taas kerran tyhjä. Mieluisaa pikkuleipäreseptiä emme löytäneet yhdestäkään leivontajulkaisusta, joten kehittelimme oman. Keksien ohje on yksinkertainen ja mielestäni sitruunan ja muscovadon yhdistelmä on herkullinen. Itse en juuri välitä lakritsasta, mutta muscovadosokerin lakritsimainen vivahde on hienostuneen maukas. Sitä paitsi, näitä keksejä on hauska maistattaa vierailla, jotka tunnistavat mausta kyllä sitruunan, mutta jäävät aprikoimaan tutun mutta silti vähän erilaisen lakritsiaromin kohdalla. Olomuodoltaan keksit ovat rapeita mutta pehmeitä.

 

 

 

 

Sitruuna-muscovadokeksit

150 g voita

1 dl ruokosokeria

0,5 dl muscovadosokeria

3 rkl hunajaa

1 kananmuna

5,5 dl jauhoja

2 tl ruokasoodaa

2 tl vaniljasokeria

1 sitruunan kuori raasttuna

puolikkaan sitruunan mehu

Vatkaa voi, sokerit ja hunajan vaahdoksi. Lisää raastettu sitruunan kuori ja kananmuna. Sekoita ja lisää sitruunan mehu. Yhdistä kuivat aineet keskenään ja sekoita ne taikinaan. Pyörittele pehmeähköstä taikinasta palloja pellille. Muista jättää tarpeeksi leviämisvaraa pallojen ympärille. Paina palloja hieman niin ja paista pikkuleivät 180 °C kuparinruskeiksi, reilu kymmenen minuuttia. Annoksesta tulee n. kolme pellillistä keksejä.