Hapanta ja pehmeää

Puolukkalinjalla jatkettiin vielä lauantainakin. Tällä kertaa happaman marjan kaverina klassinen kinuski. Idean marengista sain amerikkalaisesta caramel meringue piesta. Piirakka muotoutui tartalettien muotoon ja sai seurakseen puolukkakastiketta, jota oli jäänyt edelliskerralta.

Varsinkin äitini, jonka suosikkijälkkäreitä on karpalot kinuskikastikkeella, kehui puolukan, kinuskin ja marengin yhdistelmää. Hän myös totesi ohjeen toimivan varmasti myös karpaloilla.

Toisin kuin esimerkiksi mustikkatartaletit nämä eivät säily seuraavaan päivään marengin takia. Siksi kannattaakin yrittää tehdä yhtä monta tartalettia kuin on syöjiäkin. Tartalettiohjeissa on kivana puolena se, että ne voi tehdä myös isompana piirakkana.

Puolukka-kinuskitartaletit marengilla

4 tartalettia

Pohjat

80 g kylmää voita kuutioituna

2,5 dl jauhoa

keltuainen

4-5 rkl kylmää vettä

Nypi tai sekoita keskiteholla voi ja jauhot muruksi. Sekoita joukkoon keltuainen. Lisää vettä sekoittaen, kunnes taikina kerääntyy palloksi. Nosta jääkaappiin puoleksi tunniksi. Voitele ja jauhota vuoat. Jaa taikina neljään osaan ja kauli kelmupalojen välissä ohuiksi. Asettele pohjat vuokiin ja paista 200 °C 10-15 min.

Täyte

2-3 dl puolukoita

1 tlk kondensoidusta maidosta keitettyä kinuskia

2 keltuaista

Laita puolukat pohjien päälle. Riko keltuaiset ja sekoita ne kinuskiin. Täytä pohjat kinuskilla. Paista 175 °C 20-30 min. Anna jäähtyä.

Marenki

3 valkuaista

0,7 dl sokeria

Laita valkuaiset kulhoon ja aloita vatkaamaan lisäten sokeria pikkuhiljaa. Vatkaa kiinteäksi mutta silkkiseksi vaahdoksi ja pursota tartalettien pinnalle. Paista 200 °C kunnes pinta alkaa saada sopivasti väriä.

Söpön rustiikkista

Ompelin alkukesällä ristipistotöitä odottamaan syksyä ja huonompia ilmoja. Syksyn tullen on aikaa taas istua ompelukoneen ääressä. Ja kun kaipaa pientä piristystä sisustukseen, ovat uudet tyynynpäälliset helpoin tapa vaihtaa ilmettä.

Ensimmäisestä ristipistokuvasta tuli hempeä ja jatkoin samalla linjalla ympäryksen kanssa.

Keskiympyrä on noin 21 cm halkaisijaltaan. Reunus on tehty 136x12 cm kokoisesta suorakaiteen muotoisesta kappaleesta, jonka ompelin renkaaksi ja taittelin toisesta reunasta kahdelletoista laskokselle niin, että laskostetun reunan pituus kutistui 66 cm:ksi ja ompelin reunuksen kiinni keskustaan.

Kangas on värjäämätöntä ohuehkoa pellavaa, kuvan tein muliinilangalla. Pitsin ompelin keskiympyrän reunaan käsin.

Takapuolen tein 136x23 cm kokoisesta palasesta, jonka laskostin suppuun toisesta reunasta. Keskikohdan peittona on samalla pellavakankaalla päällystämäni nappi.             
       

 

Lopuksi laitoin sivusaumaan piilovetoketjun ommellessani puolet kiinni toisiinsa.

Ruusun malli on Suuri Käsityö -lehden numeron 5-6/2013 kannessa olevasta topista kopioitu.

Metsästä ja suurkaupungista

Kävin mummin ja hänen miesystävänsä kanssa puolukassa lauantaina. Meillä ei oikeastaan koskaan syödä puolukkaa (poronkäristyksen kanssa olkoon ainoa poikkeus). Keräsin pelkästä poimimisen ilosta 3,5 litraa puolukkaa ja ideani on kokeilla puolukkaa jälkiruoissa.

Ensimmäinen jälkkärikokeilu oli idealtaan varsin yksinkertainen ja helppo valmistaa. Tein oikein paksun puolukkakastikkeen, jonka jätin melko happamaksi. Kokoon keitetyn kastikkeen maku on intensiivinen ja tarvitseekin parikseen jotain makeaa ja pehmeää. Päädyin panna cottaan ja kinuskiin.

Jääkaapissa oli 3,3 dl:n purkki kermaa, mutta liivate oli loppu ja laiskuus iski. Olin liian laiska lähteäkseni kauppaan, joten valmistin panna cotan multisokerilla ja hyvin onnistui.

Äiti vietti viikonlopun Lontoossa ystävättäriensä kanssa tuoden tuliaisiksi fudgea. Paketissa lukee Harrods, mutta oli kuulemma ostettu lentokentältä, kun Harrodsille eivät olleet kerenneet. Tainnut olla varsin tiivis ohjelma. 

Olin sunnuntaina tehnyt puolukkakastikkeen ja panna cotan valmiiksi maanantaita varten. Kinuskikastikkeen kanssa olin vähän epäröinyt, sillä pehmeä vanukas kahdella kastikkeella epäilytti. Harkitsin paahdettua valkosuklaata kinuskin tilalle, mutta tuliaisfudgen ilmestyessä matkalaukusta suunnitelmat muuttuivat.

Elikkäs panna cotta pikantilla puolukkacouliksella ja fudgepaloilla.

Puolukkacoulis

1 l puolukoita

2 1/2 tl (ruoko)sokeria

Aja puolukat sileäksi tehosekoittimessa tai sauvasekoittimella. Siivilöi kahdesti ja laita kasariin. Lisää sokeri ja keittele miedolla lämmöllä kasaan, kunnes kastike on haluamasi paksuista. Itse keitin kunnes jäljellä oli vähän reilu 2 dl.

Panna cotta 3:lle:

3,3 dl kermaa

0,7 dl multisokeria

vaniljatanko tai vaniljajauhetta

Laita kerma ja sokeri teflonkattilaan. Kaavi vaniljan siemenet tai lisää hyppysellinen vaniljajauhetta kattilaan. Lämmitä hitaasti kiehuvaksi koko ajan sekoittaen. Keitä puoli minuuttia ja kaada annosmaljoihin. Anna hyytyä jääkaapissa muutama tunti tai yön yli.

Tarjoa puolukkakastikkeen ja fudgemurujen kanssa.

Paahteiset pikkuleivät

Työkaveri tarjosi kesällä Vilhelmiina pikkuleipiä. Iso korillinen tyhjeni pöydältä hetkessä. Kyselin ohjetta ja hän neuvoi etsimään netistä. Helppoja ja aina kuulemma onnistuvat. Kokeilin Pirkan ohjetta. Sitä muuntelemalla on Vilhelmiinoista tullut meidän perheen lemppareita. 

Tällä kertaa käytin vaahterasiirappia, joka antaa hiukan paahteisen maun. Annoksesta tulee kaksi pellillistä, joista tällä kertaa (taas) toinen meinasi kärähtää. 

,

Vilhelmiinat

200 g voita
2 dl sokeria
3 rkl vaahterasiirappia
1 kananmunan keltuainen
5 dl vehnäjauhoja
1 rkl vaniljasokeria
2 tl ruokasoodaa

Vatkaa voi, sokeri ja vaahterasiirappi kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää kananmuna, vatkaa. Lisää vehnäjauhot, joihin on sekoitettu vaniljasokeri ja sooda.
Jaa taikina neljään osaan ja pyöritä jokaisesta pelin pituinen tanko. Pyöritys on näppärä tehdä leivinpaperin päällä, niin ei tarvitse sotkea pöytää. Aseta kaksi tankoa yhdelle pellille. Tangot leviävät uunissa.
Paista 175 °C noin 15 minuuttia. Leikkaa heti viipaleiksi.

Näinä aurinkoisina päivinä kahvi ja pikkuleivät ovat maistuneet taivaallisilta ulkona.

Syyskranssi

Olisikohan nyt kyseessä se intiaanikesä, kun lämpöä vielä riittää, vaikka ollaan jo syyskuun puolella? Lämpimät päivät ovat tuntuneet ylenpalttiselta hemmottelulta. Tänään tuntui päivä pitkältä - hyvällä tavalla - ja aikaa tuntui riittävän vaikka mihin.

Keittiön ovelta puuttui vielä kranssi, joten tein taas ryöstöretken takapihan kanukkapusikoihin. Tavoitteena oli jotain vähän Kevätkranssia jykevämpää.

Kanukka on laiskan naisen paju: sitä on helppo työstää, keräämisajankohdalla ei ole niin väliä eikä sitä tarvitse liotella. Punomisessa kehittyy varsin nopeasti, eikä tässäkään kranssissa vierähtänyt kuin puolisen tuntia.

Lopuksi vielä ripustuslenkki ja nauhat askartelulaatikosta. Nuo laatikot on muuten aika kiva tapa kerätä ja säilyttää pikkutilpehööriä. Askartelukin tuntuu luksukselta kun nauhat ja helmet on järjestetty tyylin ja värin mukaan.

Tällä selvitään jouluun asti. Silloin voisi vaihtaa nauhat punaiseen tai kultaan ja ripustaa takaisin oveen.