Ruutuhame

 

 

Tällainen hame syntyi Villisilkistä löytyneestä ruudullisesta silkkikankaasta. En ole ennen näin hienoa kangasta ommellut ja olin kauhusta kankea jokaisen sauman kohdalla. Pelkäsin pilaavani kankaan. Äitiä ärsytti hätäilyni ja hän kivahtikin jälkikäteen minulle, että hame oli oikeasti helppo ommella ja olin tuhlannut aikaa hermoillessani. Onneksi kaikki onnistui ja lopputulos on varsin sievä.

 

 

 

Hameen voi pukea juhlavasti, mutta saappaitten ja villapaidan kanssa se soveltuu myös vähemmän juhlaviin tilaisuuksiin.

 

 

 

Piilovetoketjun ja napin sai Villisilkin naapurissa sijaitsevasta Nappitalosta.

 

 

Vuori on vetoketjun kohdalta vain jätetty auki sen vetoketjuun kiinni ompelemisen sijasta. 

 

 

 

Vyötärökaistaleen ompelin ensin kiinni sisäpuolelta. Taitettuani ja silitettyäni vyötärökaistaleen ompelin sen lopuksi kiinni ulkopuolelta. Siisti oranssi tikki tekee muuten ylisiististä hameesta vähän reippaamman oloisen.

 

 

 

 

 Hame muodostuu kahdesta suorakaiteen muotoisesta kappaleesta ruudullista silkkiä ja kahdesta vähän pienemmästä palasta vuorisikangasta sekä vyötärökappaleesta. Ruutukangas rypytettiin vyötärölle niin, että sen leveydestä hävisi noin kaksi kolmannesta ja sama tehtiin myös vuorelle.

 

Vyötärökaistaleen ompelin ensin kiinni sisäpuolelta. Taitettuani ja silitettyäni vyötärökaistaleen ompelin sen lopuksi kiinni ulkopuolelta. Siisti oranssi tikki tekee muuten ylisiististä hameesta vähän reippaamman oloisen.

 

 

 

 

 

 



Omenavarkaissa

Kahvila Kanelissa tarjottiin ihanaa korkeaa omenapiirakkaa, joka oli täytetty omenaviipaleilla. Päälle sai kermavaahtoa ja kanelia.

 

 

Äidillä ja minulla taisi kulkea ajatukset samaa rataa, sillä hän oli aamulla torilla käydessään ostanut ison pussillisen omenoita ja vielä tarkoituksella happamia sellaisia. Pussin nähdessäni olin heti varma, mitä haluaisin tehdä jälkiruoaksi ( ja sitä äiti oli kai vähän toivonutkin).

 

 

Matkin Kanelissa maistamaani kakkua ja tein yksinkertaisen pohjan, mutta täytteeseen laitoin omenoiden lisäksi yhden päärynän. Kanteen leikkasin koristeaukot piparkakkumuotilla ja terävällä veitsellä ja siveltyäni kannen kananmunalla ripottelin vielä päälle sokeria saadakseni kristallimaisen ja rapsakan pinnan.

 

 

Koska meitä oli vain kolme kakkua syömässä, tein sen noin 17 cm halkaijaltaan olevaan vuokaan, jotta saisin kakusta silti korkean. Jos kakun tekee tavalliseen vuokaan, kannattanee ohje muuttaa vähintään puolitoistakertaiseksi.

 

 

 

Vaikea ei ole tämäkään leivonnainen tehdä ja eniten työtä vaatii oikeastaan omenoiden siivuaminen. En tehnyt kakusta ylimakeaa, joten jos kaipaat päivittäistä sokeriannostasi, lisää täytteeseen muutama ruokalusikallinen esimerkiksi fariini- tai muscovadosokeria.

 

 

 

Yli jääneestä taikinasta sain muutaman pikkuleivän aamukahvin kaveriksi. Täytteenä kastanjakreemiä ja lemon curdia.

 

 

  

Omenakakku

 

Pohja & kansi

150 g voita

300 g jauhoja (n. 4,5 dl)

2 rkl tomusokeria

5-6 rkl kylmää vettä

 

Nypi/sekoita voi ja kuivat aineet. Lisää vesi, jotta taikinasta muodostuu pallo. Jaa taikiva kahteen osaan, joista toinen on ainakin kaksinkertainen toiseen nähden ja nosta jääkaappiin tunniksi. Voitele ja jauhota vuoka. Kauli isompi taikina kelmun sisällä ohueksi ja leikkaa siitä hieman vuo'an pohjaa suurempi ympyrä. Nosta taikina vuokaan ja leikkaa lopusta taikinasta n. 9cm korkea suikale ja vuoraa sillä vuoan reunat. Siisti pohjan ja reunan liitoskohta. Pistele haarukalla reikiä pohjaan ja peittä pohja leivinpaperilla ja laitta painoksi herneitä tai riisiä. Paista 175 °C n. 5 min. Kaulitse sillä välin kansi ja leikkaa se saman kokoiseksi kuin pohja. Leikkaa piparkakkumuotilla tai veitsellä kanteen rei'ät.

 

Täyte

4 omenaa

1 päärynä

0,5 dl vehnäjauhoja

0,5 dl tomusokeria

 

Pinnalle

1 kananmuna

sokeria

 

Kuori hedelmät ja poista siemenkodat. Sekoita jauho ja sokeri. Leikkaa hedelmät ohuiksi viipaleiksi. Lado kerros viipaleita pohjan päälle ja sirottele päälle jauho-sokeriseosta. Toista kunnes kaikki hedelmät on käytetty ja kakun reuna melkein peittynyt. Laita taikinakansi kakun päälle ja painele reunat kiinni. Voitele kananmunalla ja sirottele päälle sokeria. Paista 175 °C n. 30-40 min.

 

 

Tarjoa vaniljakastikkeen, kermavaahdon tai vaniljajäätelön kera. Tai tee kuten Kanelissa ja ripottele pinnalle vielä kanelia!

 

 



Sileää & rapeaa

Maistoin Ranskassa jälkkäriä, jonka nimi oli kutakuinkin Mousse de noix de coco aux fruits rouges, eli kookosmousse punaisilla marjoilla. Keveä, herkullinen tapa päättää ateria.

 

 

Moussessa on valkosuklaata syventämässä makua ja kookoshiutaleita tuomassa suutuntumaa. Kaverina mansikoita, mustikoita ja vadelmia (pakkasesta), sekä äidin tekemiä rapeita kaurakeksejä.

  Ohjeen hän on saanut hyvältä ystävältään, joka on parasta kauralastureseptiä etsittyään todennut tämän parhaaksi.

 

 

Onnistui ja oli hyvää, vaikka teinkin moussen vasta juuri ennen ruokaa, joten se ei kerennyt täysin jähmettyä ennen syömistä. Tunnin kauemmin kylmässä ollut annos oli huomattavasti jämäkämpi.

 

 

 

Mousse de noix de coco aux fruits rouges

 Kookosmousse

4:lle

 

100 g valkosuklaata

25 g kookoshiutaleita

2 dl kermaa

3 valkuaista

Tarjoiluun

Punaisia marjoja

(1 rkl sokeria)

(4 kaurakeksiä)

 

Vatkaa kerma. Sulata suklaa vesihauteessa ja sekoita siihen kookoshiutaleet. Nostele suklaa-kookosseos vatkatun kerman joukkoon. Vatkaa valkuaiset vaahdoksi ja lisää kermaseokseen. Sekoita varovasti nuolijalla nostellen. Jaa annosmaljoihin ja laita jääkaappiin ainakin kolmeksi tunniksi.

 

Sekoita marjat ja sokeri ja anna marinoitua hetki. Tarjoa mousse marjoilla ja kaurakeksillä.

Kauralastut

150 g voita

2 dl sokeria

2 dl kaurahiutaleita

2 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

4 rkl maitoa

 

Sulata rasva ja sekoita kaikki ainekset kulhossa. Nostele taikinasta pieniä nokareita pellille jättäen nokareitten väliin reippaasti väliä. Paista 200 °C noin 5 min kunnes keksit ovat kullanruskeita. Anna jäähtyä.

 

 

Hohtopallokoru

Pariisissa Marais'ssa sattui kohdalle hyvinvarusteltu pieni helmikauppa, Matiere Premiere, joka oli panostanut varsinkin erikoishelmiin ja riipuksiin. Ja pakkohan siellä oli käydä.

Harvoin tulee tehtyä mitään näin yksinkertaista ja helppoa, mutta helmet olivat sen verran säihkyvät ja näyttävät, etten halunnut tehdä niistä mitään monimutkaisempaakaan.

 



Tämä koru piristää asua ja pelastaa silloin kun ei jaksa keksiä mitään pirteää päällepantavaa.

 

Oranssinruskea nahkanauha on muuten ostettu samasta paikasta kuin helmet. Helmipuodilla on myös verkkokauppa, ja myyjä kertoi heidän toimittavan helmet kotiin asuipa tilaaja missä tahansa.

 

 

 



Ensilumen heleät sävyt

Palasimme Pariisista toissayönä keskelle lumisadetta. Ensilumi tuli varoittamatta ja nopeasti, minkä seurauksena maisema on mielenkiintoinen sekoitus mustaa, valkoista ja värikkäitä lehtiä. Tänään pääsin myös pitkästä aikaa tekemään lumitöitä, sillä haravoimatta jäänyttä pihaa peittää jo kahdenkymmenen sentin märkä lumikerros.

Pariisissa osallistuimme äidin kanssa leivontakurssille, jolla opimme leipomaan croissanteja isäni istuskellessa kahvilassa syömässä samaisia leivonnaisia niin kuin oli etukäteen uhonnut. Pariisista on myös tuo tyylikkäästi suorakaiteen muotoinen irtipohjallinen piirakkavuoka (kyllä näitä tosin voi Suomestakin löytää), jota piti heti päästä kokeilemaan.

 

Kurssilla tehtiin myös croissanttaikinasta leivonnaisia, jotka täytettiin mantelikreemillä, creme de amandella, jota kurssin vetäjä sanoi käytettävän perinteisesti myös muunlaisissa ranskalaisissa leivonnaisissa tai esimerkiksi marjojen kanssa uunissa paistettuna omena-kaurapaistoksen tapaan. Ohje on helppo: kananmunaa, voita, sokeria sekä manteleita kaikkia painon mukaan saman verran. Itse maustoin kreemin amaretolla ja appelsiinilla, mutta vaikkapa vanilja, karvasmanteliaromi tai rommi ovat myös käypäisiä. Piirakan päälle laitoin appelsiinia, kiiviä ja vadelmia.

Manteleiden kanssa voi myös oikaista ja käyttää valmista mantelijauhoa. Mutta mikäli aikaa ja jaksamista on, kannattaa ehdottomasti käyttää kokonaisia manteleita, jos ei sitten niiden maun niin ainakin keittiöön leviävän paahtuvien manteleiden tuoksun tähden. Käytin kuorimattomia manteleita saadakseni täytteeseen tummemman pohjasta erottuvan värin. Mielestäni kuorimattomat mantelit ovat myös herkullisempia, tavallaan tuoreempia, mehukkaampia, kuin kuoritut mantelit, saati sitten mantelijauho. Ja kun mantelit jauhaa itse, voi tehdä myös puolikarkeaa mantelijauhoa, jossa on siellä täällä isompia palasia antamassa rapeaa suutuntumaa.



Ranskalainen mantelitorttu

Pohja

100 g voita
200 g jauhoa
2 tl vaniljasokeria
hyppysellinen suolaa

Nypi/sekoita voi ja kuivat aineet. Lisää 4 rkl vettä, jotta taikinasta muodostuu pallo. Nosta jääkaappiin tunniksi. Voitele ja jauhota vuoka. Kauli taikina kelmun sisällä ohueksi (n. 3 mm). Nosta taikina vuokaan ja leikkaa ylimääraäinen taikina pois saksilla. Pistele haarukalla reikiä pohjaan. Kannattaa myös peittää pohja leivinpaperilla ja laittaa painoksi herneitä tai riisiä. Paista 175 °C n. 10 min, ota leivinpaperi pois ja paista vielä muutama minuutti, kunnes pohjan pinta ei vaikuta enää raa'alta.

 

Creme de amande

2 kananmunaa (yht. n. 105-110 g)
=>105-110 g voita
=>105-110 g sokeria
=>105-110 g manteleita
=>30 g jauhoa (15 g /muna)
mantelilikööriä n. 3 rkl tai maun mukaan

appelsiinin kuorta maun mukaan
Paahda manteleita uunissa 180 °C n. 10-15 min. Anna jäähtyä hetki ja jauha mantelit tehosekoittimessa. Sekoita sokeri ja pehmennyt voi kulhossa. Lisää munat, sekoita ja lisää jauho sekä mantelit. Mausta ja laita massa pursotuspussiin. Kreemi säilyy kylmässä 4 päivää ja pakkasessa pari kuukautta.

Pinnalle ja väliin

2-3 rkl aprikoosihilloa
hedelmiä

hyytelösokeria

Levitä hilloa ohut kerros pohjan päälle ja pursota mantelikreemiä paksu kerros päälle. Paista 175 °C n. 15-20 min kunnes pinta on saanut väriä. Jäähdytä ennen hedelmien asettelua. Valmista kiille pakkauksen ohjeen mukaan ja sivele sitä pinnalle ohuelti.

 

Leikkimekko

Kangaspinossa oli vanha kangas, joka yksinään tuntui vauvamaiselta ja kaipasi jotain säpäkkää. Isoveljeltä oli jäänyt pieneksi hyväkuntoisia t-paitoja, jotka olin laittanut talteen ompeluprojekteja varten. Mallailin niistä sopivia värejä ja paloja mekon hihoja varten. Pian mekon juoni alkoi selkiytyä.

Hihat tein kaksivärisiksi siten, että takapuoli ja etupuoli hihoista tulivat eri väreistä. 

Mekkoon tuli kaksoishihat ja raitakaitaleet piristivät hihansuita.

Vyötärölle ommeltiin kujanne ja löysin kotonta sattumalta myös oranssin kengännauhan.

Mekko meni suoraan ompelukoneesta käyttöön, kuvatkin sain napsittua vasta toisen pesun jälkeen. 

Malli on sen verran kiva, että aion sitä jatkossakin soveltaa. 

Malli on SK 09/2008 Nelli Nuudelipään mekon nimellä.