Täydellinen vahinko

Toissaviikon perjantaina ostimme torilta kolme litraa suppilovahveroita, joista osa käytettiin heti suppispastaan. Jäljelle jääneitä ei sitten kerettykään käyttää viikonloppuna, mutta onneksi sienet säilyivät hyväkuntoisina vielä lähes viikon viileässä. Torstaina olimme äidin kanssa kahdestaan kotona ja päätimme tehdä  sienipiirakan.

 

 

Piirakan ainesosalistaan vaikutti kaksi tekijää: Lomalla maistettu yksinkertainen ja kuohkea kasvispiirakka sekä jääkaapin sisältö. Keltuaisia oli jäänyt aiemmin kaksi yli ja kermaa löytyi. Juustoa emme halunneet piirakkaan laittaa, eikä sitä olisi ollutkaan. Kasvimaalta otsalampun kanssa kaivellessa lötyi vielä rosmariinia mausteeksi.

 

Lopputulos oli täydellinen. En ole ikinä maistanut yhtä hyvää sienipiirakkaa. Koostumus oli silkkinen ja keveä ja sienen maku tuli hyvin esille, kun sitä ei peitetty pekonilla tai tanakalla juusto-kerma-kananmunatäytteellä niin kuin yleensä on tapana.

 

 

Siksi sitä täytyikin tehdä uudestaan, varsinkin kun olimme saaneet valtavan suppilovahverosaaliin viikonloppuna. Koreihin kertyi yli 15 litraa suppilovahveroita, joista osan vein Mummille. Osan käytimme viikonloppuna ja jonkun verran meni piirakkaan, mutta loput kuivatettiin saunan lauteilla. Kuivattuja sieniä on helppo murentaa patoihin ja keittoihin. Äiti laittaa kuivattuja sieniä myös punaviinikastikkeen pohjaan.

 

 

Suppilovahveropiirakka

Pohja

100 g voita

200 g jauhoja (3 dl)

suolaa

4-5 rkl kylmää vettä

 

Nypi/sekoita voi ja kuivat aineet muruksi. Jäähdytä puoli tuntia kylmässä. Kauli taikina kelmun sisällä ohueksi ja nosta vuokaan. Pistele haarukalla reikiä pohjaan ja peitä pohja leivinpaperilla. Laitta painoksi herneitä tai riisiä ja paista 180 °C kunnes reuna on jo kovettunut. Poista leivinpaperi ja paista vielä hetki niin, että pohjan pinta on myös paistunut eikä enää kiillä. Älä kuitenkaan anna pohjan saada vielä väriä, koska se on menossa uuniin uudestaan.

 

Täyte 

2 l suppilovahveroita

1 iso sipuli

2 dl kermaa

2 kananmunan keltuaista

2 kananmunaa

voita kuullottamiseen

pari oksaa rosmariinia

mustapippuria rouhittuna

hyppysellinen suolaa

 

Pilko ja kuullota sipuli. Lisää putsatut ja halkaistut suppilovahverot pannulle ja paista kevyesti. Silppua rosmariinin lehdet ja lisää silppu pannulle. Varo paistamasta liikaa, sillä silloin sienet lötkistyvät. Kaada sipuli-sieniseos kulhoon ja lisää loput aineet. Sekoita ja kaada esipaistetulle pohjalle. Paista 180 °C n. 30-35 min, kunnes täyte on lähes kiinteää. Anna jäähtyä hetki ja tarjoa haaleana.

 





Suffelihuppari

Poikani halusi vaaleanpunaisen hupparin. Hmm, sanoin minä ja ajattelin, vaaleanpunainen voisi toimia osana paitaa, mutta että ihan kokonaan vaaleanpunainen... ei nyt sentään! Taidan olla jotenkin rajoittunut äiti?!

Kaveriksi vaaleanpunaiselle löytyi Kestovaippakaupasta  suklaanruskeaa, mintunvihreää ja tumman harmaata resoria. Ne valittiin poikani kanssa yhteistuumin, joten ihan ei äidin mielivaltaa tässä värivalinnassa ollut.

Malliksi valitsin Ottobre 1/2013-lehden Gray Days-hupparin. Ihastuin mallin raglanhihoihin, kengurutaskuihin edessä ja hihassa sekä purjerengasneppareihin, jotka löysin Pispalasta Ompelijanmaailmasta. Minulla on jonkinlainen inho tavallisia neppareita kohtaan, mutta nämä rengasnepparit ovat ihan uuden näköisiä.

Aplikointiin käytin aiemmin pojalleni hänen nimensä innoittamana keksimääni O-merkkiä ja tähtiä. Selkään aplikoin ison O-kirjaimen ja eteen kengurutaskuun pienemmän.

Toinen hiha on yksivärinen ja toinen suffeliraitainen. Hihansuissa ja helmoissa on reilut resorit (toivottavasti vähän kasvunvaraa). Hupun ja taskunsuiden reunat on myös huoliteltu resorilla.

Poikani on ihastunut huppariin! Kuulin juuri uutisista, että lapsia ei pitäisi pukea sukupuolien mukaan, vaan että poikienkin pitäisi antaa pukeutua vaaleanpunaiseen. Minä en jotenkin taipunut vielä siihen kokonaan vaaleanpunaiseen, mutta ehkä vielä sekin päivä tulee... 

Pyhäinmiestenpäivän aamiainen rankalaisittaín

Tänä aamuna nautimme aamupalaksi tuoreita kotitekoisia croissantteja, joita opimme syyslomalla äidin kanssa osallistumallamme croissantkurssilla La Cuisine Paris- kokkikoulussa Pariisissa. Nyt oli ensimmäinen kerta kun teimme niitä kotona. Kurssin opettaja totesi, ettei kukaan ranskalainen tee croissanttejaan itse, vaan jättää kaulimisen suosiolla leipureille. Suomalaisessa pikkukaupungissa ei kuitenkaan ole joka kivijalankulmassa leipomoa tuoreita leivonnaisia tarjoamassa. Täytyy siis opetella tekemään itse tai tyytyä Danerollseihin.

 

 

 

Toki croissantit ovat hieman työläitä tehdä. Syy ei ole niinkään työvaiheiden haastavuudessa; hiivataikinan vaivaamisen ja voikerrosten kaulimisen oppii helposti. Homma vie kuitenkin aikaa, sillä taikinan on annettava levätä kylmässä jokaisen työvaiheen jälkeen.

 

Me aloitimme lauantaiaamun valmistelut jo torstai iltana tekemällä hiivataikinan jääkaappiin kohoamaan. Perjantai-iltapäivänä koulusta tultuani jatkoin täyttämällä taikinan voilla ja kaulimalla lehtitaikinamaiset kerrokset taikinaan. Illalla kaulimme taikinan levyksi ja muotoilimme croissantit. Pintaan ohut kerros kananmunaa ja kylmään kohoamaan aamua varten.

 

 

 

 

Aamulla otin ensimmäisenä heränneenä croissantit kylmästä huoneenlämpöön lämpiämään ja kohoamaan lisää. Kun kaikki lopulta olivat heränneet, laitettiin croissantit uuniin. Tuoksu oli toiveita herättävän herkullinen ja croissantit sisältä ilmavia ja päältä rapeita, onnistuneita ja suussasulavia kera aamiaispöydän hillo- ja curdlajitelman.

 

 

 

Parhaimmillaan tietenkin heti tarjottuna, mutta maistui hyvin myös myöhemmin sienestä tullessa.