Ihana Noro Silk Garden Socks ja nelikulmaiset puikot

Ostin nelikulmaiset sukkapuikot. Ne kuulemma säästävät ranteita, kun ei tarvitse puristaa samalla tavalla kuin perinteisiä pyöreitä puikkoja.

Kotoa löytyi pari kerää Noro Silk Garden Socks -lankaa. Tein sukat itselleni. Silmukoita 48 ja puikot 4,0 mm. Sukkien liukuvärjäys on hauskasti "eriparia".

Liukuvärjättyä paakkuista lankaa on mukava neuloa. Uudet puikot tuntuivat käteen mukavilta. Yksien sukkien perusteella en osaa kuitenkaan vielä arvioida puikkojen ranneystävällisyyttä. 

Valmiit sukat ovat kuvassa tyttäreni jaloissa.

Näyttävää mutta yksinkertaista

Mustaherukkat ovat nyt parhaimmillaan. Niiden kypsymistä odotellessani olen iltaisin omassa mielessäni kypsytellyt mustaherukkajälkiruoan ohjetta jo parin viikon ajan. Kirpakka marja kaipaa siinä missä raparperikin kaverikseen ja "jotain valkoista"( kermaa, vaniljakastiketta tai -jäätelöä yms).

Ideat vaihtelivat amerikkalaistyylisestä kannellisesta piirakasta mustaviinimarjajuustokakkuun, mutta lopulta kallistuin kuitenkin pannacotan ja mustaherukkacouliksen kannalle. Mieto vaniljainen vanukas ja pikantti kastike olivat loistava yhdistelmä.

Pannacotta on monien muiden italialaisten ruokien tapaan simppeli herkku: yksinkertaisista ainesosista valmistuu vähällä vaivalla herkullista ja hienostunutta. Kaiken lisäksi sekä pannacotan että couliksen voi ja kannattaa valmistaa jo edellisenä päivänä jääkaappiin odottamaan.

Coulis on melko vahvaa, eikä sitä kannata laittaa liikaa, jottei vanukkaan vanilja peity kokonaan mustaherukan vahvan aromin alle. Äiti tosin ihastui coulikseen niin, että söi oman annokensa coulispurkki toisessa kädessä lisäten kastiketta vähän väliä. Ylijäänyt coulis loppunee huomenaamuna vaniljayogurtin mausteena. Tätä voisin tehdä kyllä uudestaankin mutta laittaisin vielä yhden liivatteen lisää pannacottaan tai tarjoilisin sen maljoissa. Ohje mukailee Valion ja Pattyn reseptejä.

Ja tulipahan testattua Lekue-pursotin, joka tähän asti on vielä odottanut vuoroaan kaapissa koskemattomana. Hyvä hankinta, jälki on siistiä eikä lautaselle taikka pöydälle tippunut yhtäkään ylimääräistä pisaraa.

Pannacotta ja mustaherukkacoulis

Pannacotta

4-6 annosta

2-3 liivatelehteä ( itse laitoin kaksi mutta suosittelen kolmea)
3,3 dl kuohukermaa

0,7 dl maitoa
0,5 dl sokeria
vaniljatanko

Laita liivatteet kylmään veteen. Laita kerma, maito, sokeri ja halkaistu vaniljatanko kattilaan. Kuumenna seos hitaasti lähes kiehuvaksi. Purista ylimääräinen vesi liivatteista ja sekoita ne kuumaan seokseen. Annostele vuokiin ja nosta jääkaappiin jähmettymään mieluiten yön yli.

Mustaherukkacoulis

6 dl mustaherukoita

4 rkl vettä

2 1/2 rkl sokeria

Aja mustaherukat ja vesi mahdollisimman tasaiseksi sauvasekoittimella tai tehosekoittimessa. Painele sose ensin harvemman siivilän ja sitten vielä tiheämmän siivilän läpi kattilaan. Lisää sokeri ja kuumenna kiehuvaksi. Keitä kastiketta kokoon hetki ja nosta pois liedeltä jäähytmään. Lopputuloksena on noin 1,5 dl coulista.

Ruusun tuoksua

Käytiin eilen vaapukassa ja saaliina oli kolme litraa vadelmia. Vadelmia riitti, mutta sää ei suosinut ja sateen yltyessä alkoi tulla vilu. Olo oli melkein syksyinen. Mutta tämä jo jonkin aikaa mielessä hautunut leivonnainen on ihanan herkkä ja kesäinen sateisesta säästä huolimatta.

Tartaletitkin tein jo eilen illalla, jotta täyte kerkesi asettua. Täyte itsessäänkin oli jo varsin mielenkiintoinen. Valkosuklaa-ruusumousse on valmistettu kuten sabayon, mutta marsala-viinin sijasta käytin ruusuvettä ja lisäsin valkosuklaata. En ole ennen tehnyt sabayonea, katsonut vain vierestä sen valmistusta. Äiti on tehnyt parikin kertaa ja oli nytkin apuna ( aika paljonkin) kun meinasi minulla mennä sormi suuhun keltuaisvaahdon kanssa (hei mistä mä tiedän millon tää on valmista?! Onks tää tarpeeks kovaa? Pitäiskö tän olla vielä vähän vaaleempaa?). 

Ruusu-valkosuklaasabayonen maku yllätti iloisesti. Tavallisesti raskaan rasvainen valkosuklaa maistui keveänä ja ruusua oli hienostunut mutta selkeä vivahde. Kokonaisuus oli niin onnistunut, että jopa yleensä valkosuklaata kaihtava isäni totesi vaahdon olevan hyvää. Ukillekin taisi maistua.

Ruusuvettä löytyi tässä taannoin aasialaiselintarvikekaupasta, sitä kun käytetään esimerkiksi intialaisesta keittiössä. Vähän jännitti, kuinka keltuaisvaahto onnistuu kun alkoholin korvaa vesipohjaisella tuotteella, mutta rakenteessa ei ollut minkäänlaista eroa tavalliseen nähden. Valmis jääkaapissa jähmettynyt vaahto oli juuri niin jämäkkää että vadelmat pysyivät hyvin pinnalla eikä valunut kun leivoksesta leikkasi palan lusikalla, mutta oli silti keveän kuohkeaa. Maussa villivadelma lyö laudalta puutarhavadelmat, vaikka puutarhassa kasvaneet ovatkin usein komeamman näköisiä, mutta onnistuu tämä toki puutarhavadelmillakin.

Ruusuiset vadelma-valkosuklaatartaletit

6 kpl

Pohjat

3 1/2 dl jauhoja

1 dl tomusokeria

100 g kylmää voita kuutioituna

4-5 rkl kylmää vettä

Nypi tai sekoita yleiskoneessa kuivat aineet ja voi muruseokseksi. Lisää vesi, jotta seoksessa muodostuu pallo. Laita taikina jääkaappiin jähmettymään ( n. 1/2-1 h). Voitele ja jauhota vuoat. Jaa takina kuuteen palaan ja kauli palat kelmun välissä ohuiksi. Taputtele kaulitut taikinapalat vuokiin ja paista 200 °C n. 10- 15 minuuttia.

Ruusu-valkosuklaasabayon

4 keltuaista

4 rkl sokeria

8 rkl ruusuvettä

180 g valkosuklaata

1 1/2 dl kermaa

Pinnalle

1/2 l vadelmia

Laita keltuaiset ja sokeri metallikulhoon ja vatkaa tasaisen kuohkeaksi ja vaaleaksi massaksi. Lisää ruusuvesi. Nosta kulho kiehuvan vesikattilan päälle ja kypsennä vaahtoa vesihauteessa koko ajan vatkaten kunnes vaahdon määrä on moninkertaistunut, siihen muodostuu huippuja ja se on melko kuumaa. Nosta vaahto pois liedeltä ja sulata valkosuklaa. Vatkaa kerma ja sekoita siihen valkosuklaa hellävaroen käännellen. Lisää valkosuklaa-kermaseos keltuaisvaahtoon, sekoita varoen ja täytä pohjat. Nosta jääkaappiin muutamaksi tunniksi, mieluiten yön yli. Laita pinnalle vadelmat vasta juuri ennen tarjoilua.